Lasse Hyytinen – Nollatila
Laulaja, muusikko ja lauluntekijä Lasse Hyytinen on julkaissut tuplasinglen, jonka ykköslaulu on minun sanoittamani ja Lasse Hyytisen säveltämä sekä sovittama Nollatila. Toinen singlen lauluista, Ironiaa, on kokonaisuudessaan Lassen käsialaa.
Olen erityisen iloinen yhteistyöstämme, koska ihailen Lassea sekä muusikkona että ihmisenä. Lasse on säveltänyt ja esittänyt musiikkia jo parin vuosikymmenen ajan. Lasse Hyytinen tekee enimmäkseen trubaduurikeikkoja idealla mies ja kitara tai triokeikkoja. Lassen tyylilajeja ovat esimerkiksi blues, rock, laulelma, country ja pop. Lasse on laulanut ja soittanut myös useissa eri bändeissä ja on edelleen laulava kitaristi yhtyeessä Kuuma Muusa. Lasse on vetänyt lapsille sekä nuorille suunnattua bändipajaa. Monipuolisuudestaan tunnettu Lasse Hyytinen työskentelee lisäksi äänituottajana sekä freelance-yrittäjänä Etelä-Karjalan äänituotanto -yrityksessä.
Yhteinen laulumme ”Nollatila” sai alkunsa siitä, kun Lasse julkaisi noin kaksi kuukautta sitten facebook-seinällään nuoruuden filosofisia pohdintojaan kuolemasta. Hänen pohdintansa sisälsi sanan Nollatila. Minä ehdotin face-keskustelussa Lasselle, että hänhän voisi tehdä laulun pohdinnoistaan nimellä Nollatila. Lasse yllätyksekseni heitti minulle haasteen sanomalla, että kirjoita sinä nollatilasta, jos tulee inspis. Pari päivää siitä lähetin Lasselle tekstin, jonka hän puolestaan sävelsi muutamassa päivässä. Sävellys teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lasse myös sanoi tekstistä, että osui ja upposi. Elämä on joskus merkillistä. Huhtikuun alussa Lasse julkaisi YouTubessa treeneissä äänittämänsä ja kuvaamansa harjoitusversion Nollatilasta. Nyt levy-yhtiö Pilfink records on julkaissut viimeistellyn studioversion, digisinglen laulustamme. Nollatila-tuplasingle on lähtenyt radiosoittoon. Nollatila ja Ironiaa ovat kuunneltavissa myös musiikin digipalveluissa ja -alustoilla.
Lassen äänen väri ja tapa tulkita tekstiä vetoaa minuun sanoittajana aivan erityisesti. Nollatilan teksti vaatii tulkitsijaltaan elämän synkkien värien ja sävyjen ymmärrystä. Laulussa on myös keveä puolensa, eroottistakin latausta. Yhteistyömme on ollut erittäin antoisaa, koska myös lauluntekijöinä puhumme samaa kieltä.
Tuplasinglen oivaltavassa Ironiaa-laulussa, Lasse laulaa parisuhdeongelmista taidokkailla kielikuvilla, kuten ”Leijutaan ilmassa ei minnekään”.
Joensuulainen Pilfink records on julkaissut Lasse Hyytisen ensimmäisen kokopitkän ”Pieninä palasina” -studioalbumin vuonna 2011. Levyltä kappale ”Nuoruuden haudalla” nousi radiosoittoon ja oli pitkään paikallisradioiden soitetuimpien laulujen joukossa. Lassen toinen sooloalbumi on myös tekeillä. Levyn ensimmäinen tuplasingle ”Jää hajoaa” julkaistiin 22.8.2014. Sana Mustonen, Warner/Chappell Musicin housewriter on Lassen edellisen tuplasinglen puhuttelevan laulun ”Roosa” sanoittaja.
Lasse Hyytinen on 12.5. startannut ”Kiven sisässä” -vankilakiertueelle. Mukana on 13 vankilaa, joissa Lasse esiintyy 29.5. saakka. Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Lasse Hyytiselle Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kiertueen toteuttamiseksi.
Minulle on runoilijataustani vuoksi erityisen tärkeää kirjoittaa tekstiä laaja-alaisesti. Sanoittajana olen kirjoittanut paljon iskelmää, mutta koska kuuntelen kaikentyyppistä musiikkia, minulle on täysin luontevaa myös kirjoittaa monenlaista laulutekstiä, esimerkiksi laulelmaa tai poppia.
Nollatila on elämän ja kuoleman sekä niiden välisen tai sisäisen nollatilan tai eräänlaisen rajatilan pohdiskelua. Mitä elämä tai kuolema ovat? Mitä niiden välissä on? Mihin uskomme tai emme usko? Uskallammeko elää? Hämärän rajamailla riisumme naamiomme. Nollatila on lauluna myös tunnelmapala tai raapaisu arkea. Lasse Hyytisen ääni ja tyyli pukevat tätä laulua. Rankka mutta toivoa antava teksti vaatii tulkin, jolla itsellään on paljon elämänkokemusta. Sävellykseen Lasse kehitteli tarkoituksella osin vastakohtaisen, tekstiä keveämmän tunnelman. Ensikuulemalta tunsin sävellyksen tukevan tekstiä, koska se nostaa esiin myös tekstin lohdullisen puolen.
Minusta tuli Sugar House Publishing -kustantamon lauluntekijä/housewriter kohta tämän laulumme valmistumisen jälkeen. Tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan poppia enemmän kuin aikaisemmin. Nollatila on ensimmäinen minulta julkaistu selkeästi pop-genren teksti ja siksi myös erityisen merkittävä laulu itselleni henkilökohtaisesti. Tässä laulussa myös artistin ja minun yhteiset ajatukset kohtaavat. Lämpimät kiitokseni tästä kokemuksesta Lasselle, jonka tulkintoja olen jo pitkään kuunnellut ja aivan erityisesti arvostanut.
Singlen kansikuva: Niko Jouhkimainen
Valokuvat: Kai Skyttä
Singlen miksaus yhdessä Lassen kanssa: Antti Välimäki
Masterointi, tuottaja ja jakelu: Jarmo Kähkönen, Pilfink records
Muusikot: Pekka Ranta ja Timo Rönkä
Nollatilan voit kuunnella esim. Spotifyn kautta
Lisätietoa singlestä ja Lasse Hyytisestä artistin kotisivulta
Rouva Presidentti liikkeellä
Rouva Presidentti. Ohjaaja Aleksi Bardy. ****
Rouva Presidentti on Aleksi Bardyn dokumenttielokuva presidentti Tarja Halosesta liikkeellä tilanteissa, joissa kamera ei ole Suomessa aikaisemmin vieraillut. Vaikka elokuva on kansainvälisestikin erityinen, presidenteistä on seurantadokumentteja tehty aiemminkin, kuten amerikkalaisen totuuselokuvan isänä pidetyn Robert Drew’n Primary (1960). Bardyn Rouva Presidentti on Drew’n politiikkaan painottuvaa elokuvaa viihteellisempi eikä se sisällä kommentointia. Katsoja tutustuu presidenttiin ja vahvaan naiseen instituution takana.
Presidentin työ on matkustamista, puheluja, kättelyjä ja paraateja; loputonta edustamista kabineteissa ja vierailuilla. Elokuvassa kuluva aika on liikkeessä ja vahvasti läsnä. Presidentin elämää seurataan puolentoista vuoden ajan virkakauden loppuun. Tarja Halosen, Kallion tytön, menneisyys ja tulevaisuus juoksevat taustalla ajatuksina ja kuvina. Presidentin aikasyöppöjä ovat siirtymät, joiden tunnelmaa osuvasti säestävät säveltäjä Kerkko Koskisen piano ja puhaltimet, marssista jazziin vaihtuvat kiireen ja odotuksen rytmit.
Halosen poliittisena tukijana Bardy ei sorru puolueelliseen ohjaukseen. Bardyn pitkän elokuvan esikoisohjauksessa elävät rinnakkain Halosen sisäinen punaisuus ja mielenosoittajien Kiinan hallituksen kritiikki.
Elokuvan leikkaus on paikoitellen liian terävää. Olisi ollut antoisaa kuulla joitakin presidentille esitettyjen kysymysten vastauksia, jotka on elokuvasta leikattu pois. Ajoittain elokuvaa piinaava monotonisuus on tarkoituksellinen valinta: katsoja saa kuvan vaativan puuduttavasta työstä ja presidentistä, joka jaksaa ammattitaidolla hoitaa tehtävänsä. Silti joitakin kohtauksia, kuten toistuvia presidentin esittelyjä, voisi olla vähemmän. Namibian vierailuun käytetään suhteessa liikaa aikaa. Leikkauksen oivaltavia yksityiskohtia ovat presidentin esittelyn koominen, Halosen ja Väyrysen yhtäaikainen tukan kampaus sekä Anni Sinnemäen leveä haukottelu.
Elokuva antaa minkä lupaa. Tekijätiimin tavoitteet viihdyttää sekä esittää Tarja Halonen naisena ja instituutiona toteutuvat presidentin vahvaa persoonaa korostaen. Halosen herkullinen huumori on yksi elokuvan kantavista voimista. Halonen valottaa suorapuheisesti myös elämänkokemustaan ja tasa-arvokysymyksiä, mutta tämä puoli hänestä jää sivuosaan, mikä tosin on ymmärrettävää elokuvan viihteellisessä kehyksessä.
Presidentin työ päättyy vallan vaihtoon. Niinistöstä tulee Herra Presidentti. Hyvästi hymyilevä Rouva Presidentti ja Rontti-kissa! Halosen mielestä luopuminen presidenttiydestä on kovempi pala hänen kissalleen kuin hänelle. Halonen toivoo, ettei Rontti yritä palata takaisin vanhaan kotiinsa. Ja tottahan on, ettei kissoista koskaan tiedä.
Halonen näkee tulevaisuuden kiehtovana vapautena. Presidentin tytär Anna sanoo, että äidiltä on vapaus mennyt ja hän on presidentti koko ikänsä. Mutta elämä kantaa presidenttiä ja Kallion tyttöä, joka on aina liikkeellä, vaikuttaa ja vakuuttaa kuten hänestä tehty elokuvakin.
Heinäkuun lapsi
Tänään 6.7. on runoilija Eino Leinon päivä sekä runon ja suven päivä.
Lueskelin taas kirjahyllyssäni komeilevaa Kariston kokoelmateosta Eino Leino: Kukkivat kunnaat 1995. Valikoima Eino Leinon runoja sisältää runon Heinäkuun lapsi osastossa Syreenit hiljaiset kesäyössä.
Eino Leino itse oli heinäkuun lapsi. Minä olen kevään lapsi, mutta tänä yönä tunnen olevani heinäkuun lapsi. Minua puhuttelee tässä ja nyt Eino Leinon Heinäkuun lapsi -runon kaksi viimeistä säkeistöä. Näissä säkeissä on oma suveni:
Olen lapsi ma heleän heinäkuun,
minä kaipaan kaunista säätä.
En kestä ma ivaa ilkkuvan suun,
en karsahan katseen jäätä.
Minä rakastan laulua laakson puun,
en tunturin tuulispäätä.
Eino Leinon elämästä blogissani
Tom of Finland
Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina tarjoaa kulttuuritapahtumia joka makuun. Turku 2011 ohjelma on riemastuttavan monipuolinen.
Kuvataiteen puolelta mielenkiintoisin Turku 2011 ohjelmavalinta on Tom of Finland Retrospektiivi, joka on yksi kulttuuripääkaupunkivuoden päänäyttelyistä.
Kuvataiteilija Tom of Finland, Touko Laaksonen (1920–1991) on kotoisin Kaarinasta, Turun naapurista.
Jo vuosia sitten ihastuin Tom of Finlandin homoeroottisiin piirroksiin, jotka ovat taidokkaita ja rohkeita. Kuvataide parhaimmillaan rikkoo rajoja, tarjoilee uusia elämyksiä ja kasvattaa meitä kohtaamaan elämää ”Pieni piiri pyörii” -kokemustemme ulkopuolelta.
Homotopia-organisaatio Liverpoolista tuo Turkuun laajan kokoelman Tom of Finlandin töitä varhaisista nuoruusvuosien luonnoksista myöhempiin taideteoksiin. Näyttelyn työt kootaan Los Angelesin Tom of Finland -säätiön kokoelmista.
Taiteilijan homoeroottiset piirustukset nousivat 1950-luvun puolivälistä lähtien vähitellen maskuliinisten homomiesten ikonimaisiksi stereotyypeiksi ja herättivät suurta kiinnostusta ympäri maailmaa. Myös heterot ihastuivat teoksiin. Touko Laaksonen, Tom of Finland, onkin maailmalla ehkä Suomen tunnetuin kuvataiteilija, josta voimme olla ylpeitä.
Tom ja homoeroottiset teokset jakavat edelleen mielipiteet. Tom of Finlandin näyttelyn tuominen Turkuun, vieläpä erityisen näkyvästi Euroopan kulttuuripääkaupungin merkittävänä tapahtumana, on herättänyt vastustusta. Keskusteluissa Turkua on kutsuttu homostelun pääkaupungiksi. Turku onkin Suomessa aina ollut kansainvälinen edelläkävijä monessakin asiassa. On ilo asua tässä kulttuurikaupungissa, jossa on rohkeutta nautiskella elämän monista kiehtovista vivahteista.
Tomin teoksilla on ihailijoita kansan kaikissa kerroksissa, sukupuolesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Homofobiaa potevien ei ole pakko käydä näyttelyssä, mutta heillekin voin lämpimästi näyttelyä suositella, vaikkakin kuvataiteen vaikutus herkkään katsojaan on tunnetusti voimakas. 😉
Kaikki korkeatasoisen kuvataiteen ja uusien kokemusten ystävät: Tervetuloa kotikaupunkiini Turkuun Tom of Finland näyttelyyn 16.1.–18.12.2011. Näyttelytilana on Logomo. Lisätietoa näyttelystä Turku 2011 sivustolta
Kuva: Tom of Finland Foundation, Tom of Finland rough sketch on paper, 1966
Katja Tanskanen 